9. Puhu äänellä, jonka kuulen; sanoilla, jotka ymmärrän.

Viestinnän johtamisesta

Viestintä on keskeinen osa jokaisen organisaation toimintaa, mikä kiteytyy hyvin Paul Watzlawickin teesiin: "You cannot not communicate." Mielestämme monipuolinen ja toimiva viestintä on ehdottomasti yksi menestyvän organisaation ja yhteisön edellytyksistä ja peruspilareista. Myös johtajan rooli viestinnässä on keskeinen. Johtajan tulee varmistaa, että organisaatiossa on riittävästi mahdollisuuksia olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa.  

Yhtenä pääasiana luennolta nousi esiin viestinnän monipuolisuus. Käytännössä kaikki se, miten me ihmiset olemme vuorovaikutuksessa keskenämme on osa viestintää. Näin ollen johtajan ja hänen alaistensa välistä viestintää eivät ole ainoastaan esimerkiksi viimeistellyt puheet ja muodolliset kirjeet vaan siihen kuuluvat myös epävirallisemmat kahvihuonekeskustelut, nonverbaaliviestintä sekä läsnäolo. Keskeistä mielestämme oli ymmärtää, että johtaminen ja sitä kautta myös viestintä ovat aina kontekstuaalista ja situationaalista eli tilanne ja paikka vaikuttavat niihin. 

Tämän päivän johtamisessa keskeistä on myös työntekijöiden osallistaminen, joka edesauttaa ja tukee työntekijöiden sitoutumista organisaation toimintaan. Kuitenkin viestinnnän kontekstisidonnaisuudesta johtuen johtajan tulee valita toiminnan kannalta tarkoituksenmukaisin viestintätapa. Alaisten osallistaminen ei saa tarkoittaa johtajan luistamista omista tehtävistään ja vastuualueistaan. Tietyt tilanteet myös vaativat selkeää ylhäältä alaspäin suuntautuvaa johtamista ja viestintää. Rouhiainen-Neunhäusererin (2009) väitöskirjatutkimuksen mukaan johtajan vuorovaikutusosaaminen onkin tasapainoilua sen välillä, milloin on tarkoituksenmukaista ja tehokasta viestiä johtajakeskeisesti ja milloin osallistavasti. 

Johtajalta vaaditaan näin ollen monipuolista vuorovaikutusosaamista. Rouhiainen-Neunhäusererin (2009) mukaan johtaminen rakentuu johtajan ja johdettavan väliselle vuorovaikutussuhteelle, jonka laatuun vaikuttaa sen molempien osapuolten vuorovaikutusosaaminen. Näin ollen, vaikka johtajan vuorovaikutukselle asetetaankin usein paljon tavoitteita, tulisi myös muistaa, että vuorovaikutus tapahtuu aina henkilöiden välillä. Keskeisiä vuorovaikutustaitoja ovat mielestämme kuunteleminen ja kunnioitus. Rehtorilta ja opettajalta vaaditaan lisäksi neuvottelutaitoja.

Koulun rehtorin näkökulmasta viestintään vaikuttaa varmasti myös johdettavan koulun koko tai alaisten määrä. Voi myös olla, että rehtorilla on johdettavanaan myös useamman koulun kokonaisuus. Oman toiminnan suhteuttaminen johdettavien määrään on varmasti yksi rehtorin työn haasteista. Johtajan ja alaisten välinen viestintä on erilaista pienemmissä organisaatioissa. Pienemmissä kouluissa ja yhteisöissä sisäinen vuorovaikutus on varmasti informaalimpaa ja enemmän kahdenvälistä tai pienryhmissä tapahtuvaa, kun taas isompien kokonaisuuksien hallinnointi vaatii  jo pelkästään resurssien puitteissa viestintätapojen muuttamista persoonattomampaan suuntaan, kuten massasähköposteihin. 

Johtamispuhetta ohjaa viestinnän tavoite. Myös tapa, jolla asiat esitetään, on merkittävä. Väärinymmärryksiä kommunikoinnissa ja viestinnässä voivat aiheuttaa niin sanojen, tekojen ja nonverbaalisen viestinnän ristiriitaisuus, sanavalinnat kuten reagoimattomuuskin. Vaikka väärinymmärryksiltä on lähes mahdoton välttyä, voi jokainen tahollaan kiinnittää huomiota edellä mainittuihin asioihin. Koska viestintä kokonaisuudessaan on osa organisaatiokulttuuria ja sen muodostumista, myös vallitseva kulttuuri ja ilmapiiri vaikuttavat vuorovaikutustilanteiden tulkintaan. Esimerkiksi johtajan väliaikainen passiivisuus tai reagoimattomuus voidaan toisessa organisaatiossa kokea epäluottamuksena, kun taas toisessa tilanne ei heikennä työyhteisön luottamusta. 

   https://connordrost.files.wordpress.com/2014/10/baby.jpeg

Innovaatiot, luovuus ja työyhteisön kehittyminen vaativat toimivaa kommunikaatiota ja viestintää. Keskeistä on osallisuuden tunne ja ilmapiiri, jossa uskaltaa jakaa ajatuksiaan ja tuntemuksiaan. Johtajan rooli on edistää vuorovaikutusta niin johdon ja alaisten välillä, kuin alaisten välilläkin. Vuorovaikutukselle täytyy antaa tilaa ja mahdollisuuksia, sillä ainoastaan niin se voi kehittyä.

Oman erityisopettajakoulutuksemme puolella esille on noussut dialogisuuden käsite, jolla viitataan osanottajien kesken tapahtuvaan vuoropuheluun, moniäänisyyteen eli polyfoniaan sekä vastavuoroiseen vaikuttamiseen. Dialogisuus liittyy mielestämme olennaisesti myös hyvään johtajuuteen - erityisesti koulumaailmassa. Dialogisessa vuorovaikutuksessa ovat tasapainossa niin toisten näkemysten kuuleminen kuin omien esittäminenkin. Näin ollen jokainen saa puhua ja tulla kuulluksi. Dialogisuudella tavoitellaan selkeyttä ja koordinaatiota yhteistyöhön ja vuorovaikutukseen. Lisäksi sen peruselementtejä ovat reflektiivisyys ja vastavuoroisuus, joilla pyritään osapuolten voimavarojen yhdistämisen kautta ratkaisujen tekemiseen. (Kokko & Koskimies 2007, 12-13.)

Lähteet:

Kokko, R-L & Koskimies, M. 2007. Ennakointidialogit moniammatillisena yhteistyömuotona - Dialogisten verkostopalaverien välitön palaute. Helsinki: Stakes. Raportteja 17/2007.

Rouhiainen-Neunhäuserer, M. 2009. Johtajan vuorovaikutusosaaminen ja sen kehittyminen. Johtajan viestintähaasteet tietoperustaisessa organisaatiossa. Jyväskylä Studies in Humanities 128. Jyväskylän yliopisto.