Organisaation oppiminen
Toisella osaamisen johtamista käsittelevällä luennolla aiheena oli organisaation oppiminen. Luennon aluksi pohdimme sitä, voiko organisaatio oppia. Mielestämme se on täysin mahdollista, koska organisaatio koostuu ihmisistä, jotka voivat oppia niin yksin kuin yhdessäkin, ja sitä kautta vaikuttaa organisaation toimintaan. Organisaation oppimisella tarkoitetaankin juuri kehitystä ja muutosta organisaation toimintatavoissa eli organisaatiokulttuurissa.
Toisella osaamisen johtamista käsittelevällä luennolla aiheena oli organisaation oppiminen. Luennon aluksi pohdimme sitä, voiko organisaatio oppia. Mielestämme se on täysin mahdollista, koska organisaatio koostuu ihmisistä, jotka voivat oppia niin yksin kuin yhdessäkin, ja sitä kautta vaikuttaa organisaation toimintaan. Organisaation oppimisella tarkoitetaankin juuri kehitystä ja muutosta organisaation toimintatavoissa eli organisaatiokulttuurissa.
Organisaation oppimista
voi kuvata myös ongelmanratkaisun näkökulmasta niin sanotuiden
oppimissilmukoiden avulla. ´Single-loop learning´ tarkoittaa sitä, että
ratkaistaan tietty ongelma, mutta ei puututa sen taustalla oleviin tekijöihin
tai muutenkaan organisaation toimintaan. ´Double-loop learning´ taas koskee
hieman laajemmin organisaation toimintaa, ja muutoksia voi tapahtua esimerkiksi
tavoitteissa. ´Triple-loop learning taas menee kaikista syvimmälle ja muutokset
tapahtuvat organisaation strategian tasolla.
Pohdimme erilaisia
oppimissilmukoita käyttöä organisaatioiden ongelmien korjaamisessa, ja
mietimme, että varmasti moneen ongelmaan ´single-loop learning´ olisi helpoin
ja yksinkertaisin lähestymistapa. Kuinka järkevää on kuitenkaan korjata ongelma
miettimättä ollenkaan, mitä sen taustalla on? Riskinä näin tehdessä on se, että
samankaltainen ongelma tulee vastaan myöhemmin uudestaan. Muut oppimissilmukat taas
tähtäävät syvällisempään oppimiseen ja muutoksiin, jotka saattavat kehittää
organisaation toimintaa laajemminkin. Johtajan kannattaisikin
ongelmatilanteissa katsoa asiaa kauaskantoisemmin kuin vain tietyn spesifin
ongelman korjaamisen näkökulmasta.
Koska tulemme
työskentelemään kouluissa rehtoreina, oppiminen on tulevaisuuden työssämme
oleellinen käsite. Kuitenkaan huomiota ei tule kiinnittää pelkästään
perinteisesti oppilaiden oppimiseen, vaan myös koulun oppimiseen organisaationa.
Rehtorina pitäisi pohtia, miten mahdollistaa alaistensa kehittää omia
taitojaan, miten saisi parannettua yhteistyötä eri koulussa toimivien henkilöiden
välillä ja miten kehittää koulun käytänteitä toimivammiksi. Ja toki rehtorin on huolehdittava yhtä lailla myös oman osaamisensa kehittämisestä. Uskomme, että
sillä, minkälainen ilmapiiri kouluorganisaatiossa vallitsee, on suuri merkitys
sen oppimiselle. Jos ilmapiiri on avoin ja annetaan tilaa luovuudelle ja
ihmisten ideoille, organisaation oppimiselle on suuremmat edellytykset. Vaikka
rehtori ei tällaista ilmapiiriä pysty yksin luomaan, on hänellä
johtaja-asemansa takia sen luomisessa tärkeä rooli.
![]() |
Lähde: http://theodysseyonline.com/csu/10-easy-ways-change-world/218191 |
Vaikka sekä yksilön että
organisaation oppiminen onkin tärkeä asia, ei oppimiseenkaan tule suhtautua
täysin vailla kritiikkiä. Luennolla tuli esiin Brunssonin ajatus siitä, että
oppimattomuuskin voi olla hyvä asia. Asioihin tulee suhtautua kriittisesti,
eikä kaikkia muoti-ilmiöitä ole tarpeellista tunkea osaksi oman organisaation
toimintaa. Mietimme myös, että joissain organisaatioissa voi tapahtua oppimista
tavallaan pelkän oppimisen vuoksi. Innovatiivisuus ja toiminnan kehittäminen
ovat toki tärkeitä asioita, mutta onko mitään mieltä lähteä muuttamaan kaikkea,
myös hyvin toimivia käytänteitä, vain sen vuoksi, että saadaan jotain muutosta
aikaiseksi. Tällainen saattaa viedä huomiota niiltä organisaation osa-alueilta,
joissa oikeasti olisi kehittämisen tarpeita. Koko organisaation ja etenkin
johtajan tulee pohtia kriittisesti, mitkä asiat toiminnassa kaipaavat
kehittämistä ja minkälaista oppimista juuri oma organisaatio eniten kaipaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti